Osku muuttaa sinua ja sinä omalla tavallasi Oskua, eikä se todellakaan ole huono juttu! ?>

Osku muuttaa sinua ja sinä omalla tavallasi Oskua, eikä se todellakaan ole huono juttu!

Mie olen nyt Osku ry:n toiminnassa aivan ensimmäistä vuotta mukana ja sain nyt vuorostani kunnian kirjoittaa Oskun blogiin. Ajattelin jakaa teille oman tarinani, kuinka olen tähän huippujärjestöön löytänyt tieni.

Kaikki alkoi viime syksynä, kun olin juuri aloittanut amiksen ja Roadshow tuli vierailemaan koulullamme. Olin tuolloin töissä liiketalouden opiskelijoiden pyörittämässä koulun opetusmyymälässä. Hetken aikaa kävi kyllä mielessä ”Keitähän nämä nyt on, kun tulevat musiikkia huudattamaan aulaan?”. Koska Iisalmen yksikössä ständillä oli melko hiljaista, rupattelinkin Oskulaisten kanssa jonkin verran ja muistan heidän selostaneen jotain Oskusta ja OsCruisesta. En siis koko päivän aikana käynyt kuuntelemassa infotilaisuutta. Vierailusta kuitenkin jäi todella hyvä kuva, kaikki olivat minnuu kohtaan todella mukavia ja kerettiin jutella vaikka mistä.

Sitten hypätäänkin 2017 kevääseen.
Postissa tuli kutsu Oscampille. En aluksi muistanut koko vierailua, saati edes tiennyt mikä koko järjestö on. Aluksi epäröin lähtöä leirille kesätöidenkin takia, mutta sairasloman saadessani päätin lähteä mukaan. Tuota päätöstä en ole katunut päivääkään!

Oscampille matkatessani meidät OsKandit oli sijoitettu vierekkäin junamatkaksi, kolme Oulusta kotoisin olevaa poikaa ja minä. Heti tajuttuamme yhtälön, juttu alkoikin luistaa!

Rautatieasemalla meitä olikin vastassa bussi, muita uusia aktiiveja sekä muutama valkohaalarinen OsGuru. Tästä matka jatkui kohti Julkujärven leirikeskusta. Heti pihaan saavuttuamme näimme ikkunasta ison joukon valkohaalarisia. Kaikki olivat niin ystävällisiä ja puheliaita, joten loppukin jännitys hävisi nopeaa!

Vietettyäni neljä päivää näiden huipputyyppien kanssa, kotiin lähtö tuntuikin jo haikealta. Olipahan meillä ollut niin hauskaa ja mukavaa kaikkien aktiviteettien, pelien ja muun ohjelman lomassa.

Kun kotimatka starttasi Tampereelta kohti Iisalmea, oli tuolloin Vr:llä paljon rautatieremontteja. Niinpä kotimatka kestikin yli 6 tuntia. Viimeinen vaihtoyhteys tapahtui Kuopiossa. Junan lähtiessä liikkeelle soi kuulutus ”Tämä on InterCity juna Ouluun, saapumisaikamme on 23.26.” Tuolloin olimme jo kerenneet luoda yhteisen Snapchat-ryhmän, jolla pitää yhteyttä. Laitoinkin tuohon ryhmään viestiä, aluksi aivan ”läpällä”, että juna olisi tuolloin Oulussa. Sitten alkoikin keskustelu siitä, että jatkaisin matkaa oikeasti Ouluun. Hetken kuluttua soitinkin äidille ja työpaikalle, etten saavukaan kotiin vielä tänään. Jatkoin siis suoraa matkaa moikkaamaan ihmisiä, joihin olin tutustunut vain 4 päivää aikaisemmin.

Tästä kaikesta huolimatta epäilin vielä hiukan Roadshow’lle mukaan lähtöä opintojeni takia. Yllytyshullu kun olen, päätin kuitenkin loppujen lopuksi lähteä mukaan. Aluksi sovin koulun kanssa Roadshow’n kestävän minun osaltani 3 viikkoa.

Roadshow’lle lähdin 13.8 suuntana Iisalmesta Helsinkiin. Ilokseni heti asemalle saavuttuani minua vastassa oli kolme Oskun aktiivia; Nita, Paulus ja Katariina. Tästä suuntasimme Pasilaan Emmin ja Einin tykö. Illan mittaan asunnolle saapuivat myös Oulun pojat Oskar ja Iivari. Oli ihanaa huomata, että vaikka viime näkemästä oli kuitenkin kulunut aikaa, tuntui kuin tuo olisi ollut eilinen. Kaikilla oli hyvä fiilis ja suupielet nousivat väkisinkin ylöspäin.

Seuraavana aamuna ohjelmassa oli auton pakkaus Roadia varten ja illalla jo sitten lähdettiinkin kohti Turkua. Matka hoilattiin yhdessä musiikkia laidasta laitaan, amispopista ikivihreimpiin iskelmiin. Turussa meitä vastassa oli pirtsakka punapää Jade.

Sitten päästäänkin ensimmäiseen koulupäivään. Emmi opasti meitä kandeja kärsivällisesti koko päivän ajan kaikessa olennaisessa, kuten ständin kokoamisessa ja infojen pitämisessä. Piakkoin meitä vastaan kävelikin yksi uusista aktiiveistamme, Toni, uskollisesti ”Straight Outta Oscamp” – paita yllään. Pientä jännitystä oli tottakai edelleen havaittavissa, mutta viimeiset pisaratkin karisivat loppuviikkoa kohden.

Tuo aluksi sopimani 3 viikkoa kului todella nopeaa ja kotiin paluu sekä koulun penkille paluu alkoikin jo hirvittää. Muistan Emmin tuumanneenkin parin ensimmäisen viikon jälkeen ”Et sinä tule kotiin vielä lähtemään, katotaan vaan niin oot koko roadin”. Ja näin tosiaan kävi.

Nyt tätä kirjoittaessani 24.10 takana on miltei 10 viikkoa Roadshow’lla oloa ja jäljellä enää kaksi varsinaista roadipäivää. En oikeasti pysty sanoin kuvailemaan kuinka hieno ja mahtava kokemus tämä 10 viikkoa on miulle ollut. Olen löytänyt tänä aikana itsestäni niin paljon uusia puolia, tutustunut uusiin ihmisiin, oppinut yhtä sun toista sekä tulevaisuuden suunnitelmatkin ovat selkeytyneet. Mutta tärkeimmäksi nousevat nämä elinikäiset ystävät, joita olen Oskun kautta saanut ja joiden kanssa olen tämän ajan viettänyt. Myö ollaan itketty, naurettu, huudettu ja raivottu yhdessä, mitään nuista yhteisistä hetkistä en poistaisi. Vaikka välillä on tunteet olleet pinnassa ja toisille tiuskittukin, silti se toinen on vain niin tärkeä.

En itse ole varsinaisesti koskaan ollut ujo, mutta se itsevarmuuden määrä mitä olen tästä hommasta saanut, on jotain käsittämätöntä. Seuraavana tavoitteena minulla onkin pyrkiä Oskun Liittokokouksessa 17.11. liittohallitukseen. Ennen roadia en olisi voinut edes harkita mukaan lähtemistä. Fakta on, että Osku muuttaa sinua ja sinä omalla tavallasi Oskua, eikä se todellakaan ole huono juttu!

Lopuksi haluan kiittää kaikkia kanssani matkanneita guruja sekä kandeja, jotka olette tehneet tästä ikimuistoista.

Mukavia ja lupsakoita syyspäiviä sekä -iltoja toivoo;

Jessica Makkonen
Oskandi vuosimallia XVI