OSKU ry:n liittokokous: Amisreformia ei saa vesittää opiskelijoiden riittämättömällä tiedotuksella

Kuluneena viikonloppuna Turkuun kokoontunut valtakunnallisen ammattiin opiskelevien opiskelijajärjestö Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry:n liittokokous muistuttaa, että ammatillisen koulutuksen reformin laadukas toteuttaminen ei ole mahdollista ilman riittävää tiedottamista muutoksista sekä peruskoulunsa päättäneille nuorille huoltajineen että ammatillisissa opinnoissa jatkaville opiskelijoille.

– Amisreformin mukanaan tuomat joustavuuden lisääminen opiskeluun, yksilöllisemmät opintopolut ja lisääntyvä työelämäyhteys ovat asioita, jotka tasokkaasti toteutettuna lisäävät amisten opiskelumotivaatiota. Reformin toimeenpanossa kuitenkin viime kädessä ratkaisevat arjen teot oppilaitoksissa, painottaa OSKU ry:n vastavalittu vuoden 2018 puheenjohtaja Emmi Pentikäinen.

Ammatillisen koulutuksen reformi on suurin koulutuslainsäädännön uudistus lähes kahteenkymmeneen vuoteen ja ansaitsee onnistuakseen myös riittävän tiedotuksen opiskelijoille ja ammatillisia opintoja harkitseville. Useimmat reformiin liittyvät opetus- ja kulttuuriministeriön asetukset annettiin vasta lokakuussa, joten ammatilliset oppilaitokset eivät ole ehtineet tiedottaa reformista vielä riittävästi jatkaville opiskelijoilleen.

– Epätietoisuus aiheuttaa tällä hetkellä huolta ja aivan turhia väärinkäsityksiä opiskelijoiden keskuudessa, jotka olisivat avoimella ja ymmärrettävällä viestinnällä helposti vältettävissä, harmittelee tuleva puheenjohtaja Pentikäinen.

Erityisenä huolenaiheena OSKU ry:n liittokokous nostaa esiin peruskoulun opinto-ohjaajien paikoin riittämättömän tietämystason ammatillisen koulutuksen uudistuksesta.

– Tietoomme on esimerkiksi kantautunut yksittäisiä tilanteita, joissa peruskoulun opinto-ohjaaja on avoimesti kertonut, ettei voi ohjata amikseen, sillä hänellä itsellään ei ole riittävää tietoa ammatillisen koulutuksen tulevaisuudesta. Vaikka haluamme uskoa, että kyseessä ovat yksittäistapaukset, on tilanne huolestuttava ja edellyttää myös opetus- ja kulttuuriministeriöltä nopeita ja vaikuttavia tiedotustoimenpiteitä, linjaa OSKU ry:n puheenjohtaja Eini Järvi.

Liittokokous muistuttaa, että on meidän kaikkien – niin päättäjien, opetushallinnon, koulutuksen järjestäjien kuin opetus- ja ohjaushenkilöstön – yhteisenä tehtävänä huolehtia ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuudesta myös tulevaisuudessa.

Lisätietoja:

Puheenjohtaja 2017 Eini Järvi, 044 977 6356, eini.jarvi@osku.info

Puheenjohtaja 2018 Emmi Pentikäinen, 044 980 6580, emmi.pentikainen@osku.info

Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry:n puheenjohtajaksi Emmi Pentikäinen

TIEDOTE
19.11.2017

 

Valtakunnallinen ammattiin opiskelevien opiskelijajärjestö Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry valitsi sunnuntaina liittokokouksessaan Turussa 23-vuotiaan Emmi Pentikäisen puheenjohtajakseen vuodelle 2018. Pentikäinen opiskelee kokiksi Lapin ammattiopistossa, mutta asuu tällä hetkellä Helsingissä. Aiemmalta koulutukseltaan Pentikäinen on lähihoitaja.
Pentikäinen voitti vaalissa vastaehdokkaansa äänin 138-64. Pentikäisen kausi OSKU ry:n puheenjohtajana alkaa 1.1.2018 ja jatkuu koko ensi vuoden ajan. Pentikäinen on toiminut tänä vuonna OSKU ry:n varapuheenjohtajana.

 
Pentikäinen pitää tärkeänä, että OSKU ry jatkaa ensi vuonna tarkkaavaisesti vaikuttamista ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpanoon opiskelijalähtöisesti. Lisäksi Pentikäinen näkee tärkeänä ensi vuonna OSKU ry:n tarjoamien palveluiden kehittämisen, viestinnän monipuolistamisen sekä järjestön kansainvälisen toiminnan kehittämisen.

– Jatkamme ensi vuonna aktiivista vaikuttamistyötämme onnellisten amisten puolesta. Ammatillisen koulutuksen toimeenpanon lisäksi myös monet muut aiheet vaativat amisten puolesta puhumista: esimerkiksi yliopistojen kaavailemissa todistusvalinnoissa tunnutaan unohdetun amikset aivan täysin, linjaa valittu puheenjohtaja Emmi Pentikäinen.
Liittohallitukseen varsinaisiksi jäseniksi valittiin Ville Heikkinen (OSAO), Onni Koponen (Keuda), Iivari Korkala (OSAO), Jessica Makkonen (Savon ammatti- ja aikuisopisto), Eemeli Nieminen (Turun ammatti-instituutti) ja Niko Suokas (Tredu). Hallituksen varajäseniksi valittiin Miili Nykänen (OSAO), Kauko Tamminen (Porvoon ammattiopisto) ja Jade Tähtinen (Turun ammatti-instituutti).

Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry:n liittohallitus valittiin kaudelle 2018 liittokokouksessa Turussa 19.11.2017

Lisätietoja:

Puheenjohtaja 2017 Eini Järvi, 044 977 6356, eini.jarvi@osku.info

Puheenjohtaja 2018 Emmi Pentikäinen, 044 980 6580, emmi.pentikainen@osku.info

Osku muuttaa sinua ja sinä omalla tavallasi Oskua, eikä se todellakaan ole huono juttu!

Mie olen nyt Osku ry:n toiminnassa aivan ensimmäistä vuotta mukana ja sain nyt vuorostani kunnian kirjoittaa Oskun blogiin. Ajattelin jakaa teille oman tarinani, kuinka olen tähän huippujärjestöön löytänyt tieni.

Kaikki alkoi viime syksynä, kun olin juuri aloittanut amiksen ja Roadshow tuli vierailemaan koulullamme. Olin tuolloin töissä liiketalouden opiskelijoiden pyörittämässä koulun opetusmyymälässä. Hetken aikaa kävi kyllä mielessä ”Keitähän nämä nyt on, kun tulevat musiikkia huudattamaan aulaan?”. Koska Iisalmen yksikössä ständillä oli melko hiljaista, rupattelinkin Oskulaisten kanssa jonkin verran ja muistan heidän selostaneen jotain Oskusta ja OsCruisesta. En siis koko päivän aikana käynyt kuuntelemassa infotilaisuutta. Vierailusta kuitenkin jäi todella hyvä kuva, kaikki olivat minnuu kohtaan todella mukavia ja kerettiin jutella vaikka mistä.

Sitten hypätäänkin 2017 kevääseen.
Postissa tuli kutsu Oscampille. En aluksi muistanut koko vierailua, saati edes tiennyt mikä koko järjestö on. Aluksi epäröin lähtöä leirille kesätöidenkin takia, mutta sairasloman saadessani päätin lähteä mukaan. Tuota päätöstä en ole katunut päivääkään!

Oscampille matkatessani meidät OsKandit oli sijoitettu vierekkäin junamatkaksi, kolme Oulusta kotoisin olevaa poikaa ja minä. Heti tajuttuamme yhtälön, juttu alkoikin luistaa!

Rautatieasemalla meitä olikin vastassa bussi, muita uusia aktiiveja sekä muutama valkohaalarinen OsGuru. Tästä matka jatkui kohti Julkujärven leirikeskusta. Heti pihaan saavuttuamme näimme ikkunasta ison joukon valkohaalarisia. Kaikki olivat niin ystävällisiä ja puheliaita, joten loppukin jännitys hävisi nopeaa!

Vietettyäni neljä päivää näiden huipputyyppien kanssa, kotiin lähtö tuntuikin jo haikealta. Olipahan meillä ollut niin hauskaa ja mukavaa kaikkien aktiviteettien, pelien ja muun ohjelman lomassa.

Kun kotimatka starttasi Tampereelta kohti Iisalmea, oli tuolloin Vr:llä paljon rautatieremontteja. Niinpä kotimatka kestikin yli 6 tuntia. Viimeinen vaihtoyhteys tapahtui Kuopiossa. Junan lähtiessä liikkeelle soi kuulutus ”Tämä on InterCity juna Ouluun, saapumisaikamme on 23.26.” Tuolloin olimme jo kerenneet luoda yhteisen Snapchat-ryhmän, jolla pitää yhteyttä. Laitoinkin tuohon ryhmään viestiä, aluksi aivan ”läpällä”, että juna olisi tuolloin Oulussa. Sitten alkoikin keskustelu siitä, että jatkaisin matkaa oikeasti Ouluun. Hetken kuluttua soitinkin äidille ja työpaikalle, etten saavukaan kotiin vielä tänään. Jatkoin siis suoraa matkaa moikkaamaan ihmisiä, joihin olin tutustunut vain 4 päivää aikaisemmin.

Tästä kaikesta huolimatta epäilin vielä hiukan Roadshow’lle mukaan lähtöä opintojeni takia. Yllytyshullu kun olen, päätin kuitenkin loppujen lopuksi lähteä mukaan. Aluksi sovin koulun kanssa Roadshow’n kestävän minun osaltani 3 viikkoa.

Roadshow’lle lähdin 13.8 suuntana Iisalmesta Helsinkiin. Ilokseni heti asemalle saavuttuani minua vastassa oli kolme Oskun aktiivia; Nita, Paulus ja Katariina. Tästä suuntasimme Pasilaan Emmin ja Einin tykö. Illan mittaan asunnolle saapuivat myös Oulun pojat Oskar ja Iivari. Oli ihanaa huomata, että vaikka viime näkemästä oli kuitenkin kulunut aikaa, tuntui kuin tuo olisi ollut eilinen. Kaikilla oli hyvä fiilis ja suupielet nousivat väkisinkin ylöspäin.

Seuraavana aamuna ohjelmassa oli auton pakkaus Roadia varten ja illalla jo sitten lähdettiinkin kohti Turkua. Matka hoilattiin yhdessä musiikkia laidasta laitaan, amispopista ikivihreimpiin iskelmiin. Turussa meitä vastassa oli pirtsakka punapää Jade.

Sitten päästäänkin ensimmäiseen koulupäivään. Emmi opasti meitä kandeja kärsivällisesti koko päivän ajan kaikessa olennaisessa, kuten ständin kokoamisessa ja infojen pitämisessä. Piakkoin meitä vastaan kävelikin yksi uusista aktiiveistamme, Toni, uskollisesti ”Straight Outta Oscamp” – paita yllään. Pientä jännitystä oli tottakai edelleen havaittavissa, mutta viimeiset pisaratkin karisivat loppuviikkoa kohden.

Tuo aluksi sopimani 3 viikkoa kului todella nopeaa ja kotiin paluu sekä koulun penkille paluu alkoikin jo hirvittää. Muistan Emmin tuumanneenkin parin ensimmäisen viikon jälkeen ”Et sinä tule kotiin vielä lähtemään, katotaan vaan niin oot koko roadin”. Ja näin tosiaan kävi.

Nyt tätä kirjoittaessani 24.10 takana on miltei 10 viikkoa Roadshow’lla oloa ja jäljellä enää kaksi varsinaista roadipäivää. En oikeasti pysty sanoin kuvailemaan kuinka hieno ja mahtava kokemus tämä 10 viikkoa on miulle ollut. Olen löytänyt tänä aikana itsestäni niin paljon uusia puolia, tutustunut uusiin ihmisiin, oppinut yhtä sun toista sekä tulevaisuuden suunnitelmatkin ovat selkeytyneet. Mutta tärkeimmäksi nousevat nämä elinikäiset ystävät, joita olen Oskun kautta saanut ja joiden kanssa olen tämän ajan viettänyt. Myö ollaan itketty, naurettu, huudettu ja raivottu yhdessä, mitään nuista yhteisistä hetkistä en poistaisi. Vaikka välillä on tunteet olleet pinnassa ja toisille tiuskittukin, silti se toinen on vain niin tärkeä.

En itse ole varsinaisesti koskaan ollut ujo, mutta se itsevarmuuden määrä mitä olen tästä hommasta saanut, on jotain käsittämätöntä. Seuraavana tavoitteena minulla onkin pyrkiä Oskun Liittokokouksessa 17.11. liittohallitukseen. Ennen roadia en olisi voinut edes harkita mukaan lähtemistä. Fakta on, että Osku muuttaa sinua ja sinä omalla tavallasi Oskua, eikä se todellakaan ole huono juttu!

Lopuksi haluan kiittää kaikkia kanssani matkanneita guruja sekä kandeja, jotka olette tehneet tästä ikimuistoista.

Mukavia ja lupsakoita syyspäiviä sekä -iltoja toivoo;

Jessica Makkonen
Oskandi vuosimallia XVI

Reformi ei suinkaan ole tuhoamassa ammatillista koulutusta

Viime aikoina julkisuudessa ja lehtien palstoilla on käyty paljon keskustelua ammatillisen koulutuksen reformista ja ammatilliseen koulutukseen kohdistuneista rahoitusleikkauksesta. Nämä on usein virheellisesti yhdistetty yhdeksi kokonaisuudeksi ja valitettavan paljon palstatilaa ovat saaneet ”reformin mukanaan tuomat ongelmat”, jotka eivät todellisuudessa liity laisinkaan reformiin, vaan ovat rahoitusleikkauksista juontuvia ongelmatilanteita.

Leikkaukset näyttäytyvät toki oppilaitosten arjessa ja opiskelijoiden kokemuksissa – paikoitellen vahvastikin, mutta aivan niin katastrofaalinen tilanne ammatillisissa oppilaitoksissa ei kuitenkaan ole kuin sensaatiohakuisista uutisotsikoista voisi päätellä. Lähiopetuksen määrän voimakkaan vähentämisen tai opettajien irtisanomisten sijaan useat oppilaitokset ovat onneksi osoittaneet kiitettävää innovatiivisuutta ja päätyneet tehostamaan tilojen käyttöään tai luoneet uudenlaisia oppimisympäristöjä myös oppilaitoksen arjessa. Tärkeää on muistaa, että leikkauksista ei suinkaan ole vastuussa koulutuksen järjestäjät tai opiskelijat.

Viime vuonna julkaisemamme AMIS 2016 -tutkimuksen tulokset kertovat amisten vahvasta arvostuksesta opintojansa ja alaansa kohtaan. Myös heidän kokemuksensa opinnoista ovat pääosin myönteisiä, sillä 89 % ammattiin opiskelevista kokee olevansa motivoituneita opinnoissaan ja jopa 88 % täysin tai melko tyytyväisiä opetukseen koulussaan. Amikset suhtautuvat optimistisesti myös tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiinsa työelämässä: noin 90 % kertoo uskovansa, että tulee pärjäämään elämässä hyvin.

Ammatillinen koulutus on tulevina vuosina ehkä historiansa suurimpien uudistusten edessä. Me amikset haluamme nähdä ammatillisen koulutuksen reformin mahdollisuutena tehdä asioita uudella ja innovatiivisellakin tavalla. Reformi tuo mukanaan monia hyviä, opiskelijalähtöisiä ja koulutuksen laatua parantavia tekijöitä. Esimerkiksi joustavuuden lisääminen opiskeluun, yksilöllisemmät opintopolut ja entisestään lisääntyvä työelämäyhteys ovat asioita, jotka laadukkaasti toteutettuna lisäävät myös opiskelijoiden opiskelumotivaatiota. Koulutuksen järjestäjien saaman rahoituksen muuttuminen asteittain painottamaan suoritettuja tutkintoja, opiskelijoiden työllistymistä ja jatko-opintoihin siirtymistä sekä opiskelija- ja työelämäpalautetta ovat tervetulleita uudistuksia, jotka edistävät koulutuksen kehittämistä.

Reformissa on toki ongelmansa, emmekä näitä suinkaan vähättele. Reformin paras mahdollinen toimeenpano ja toteuttaminen voidaan varmistaa vain riittävällä yhteistyöllä opetushallinnon, koulutuksen järjestäjien, opetushenkilökunnan ja opiskelijoiden kanssa, jotta myös ongelmakohtiin pystytään löytämään yhdessä parhaimmat ratkaisut.

Toivomme, että reformi nähdään kaikesta huolimatta mahdollisuutena eikä uhkana: nyt voimme yhdessä näyttää, mihin kaikkeen suomalainen ammatillinen koulutus pystyy. Uudistamisesta jääräpäisesti kieltäytymällä teemme vain hallaa tulevaisuuden ammattiosaajille. Peräänkuulutamme vastuullisuutta ja faktapohjaisuutta myös julkiseen keskusteluun: esimerkiksi Hesarin tapata kuvata, että ammatillisessa koulutuksessa ei tarvitse osata mitään saadakseen tutkinnon (HS 19.9.), ei ole vastuullista, saati totuuden mukaista.


Eini Järvi
puheenjohtaja
Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry

Nuorelta nuorelle!

Suomalaiset nuoret ovat tehneet Taksvärkkiä jo 50 vuotta! Moni opiskelija saattaa muistaa peruskouluaikoina haravoineensa Taksvärkkipäivänä lehtiä omalta tai naapurin pihalta, tai olleensa yhden päivän esimerkiksi ruokakaupassa töissä. Mutta mikä merkitys tällä pohjoismaisella liikkeellä on ammattiin opiskeleville?

Kenties suurempi kuin arvaatkaan. OSKU ry:n edeltäjät SKOL ry ja TERHOL ry ovat nimittäin Taksvärkki ry:n perustajajäseniä, ja vuonna 2001 perustettu OSKU ry jatkaa nykyään vaikuttamista Taksvärkin hallituksessa. Taksvärkki ry:n ideana onkin ollut alusta lähtien, että se on nuorten oma järjestö, joka parantaa nuorten asemaa ympäri maailman. OSKU ry:tä edustamassa ja päätöksiä Taksvärkin hallituksessa on tällä hetkellä tekemässä Nea Pukkinen.


Nuoret itse päättävät, millainen toiminta on tärkeää. Ideana on, että Taksvärkki ry:n tuella nuoret kehitysmaissa pääsisivät aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Taksvärkin tukemien hankkeiden kautta voidaan tarjota mahdollisuuksia heikossa asemassa oleville, kuten kadulla eläville nuorille. Esimerkiksi ammattiin kouluttautumalla nuorella on mahdollisuus päästä töihin ja tienata omaa rahaa. Ammattitaitoa ei voida viedä sinulta pois, vaan se on taito, joka tekee nuoresta vahvemman osan yhteiskuntaa.

Nuorten taitoja vahvistetaan myös Suomessa globaalikasvatuksen kautta. Taksvärkki ry:n globaalikasvatuksen suunnittelija Anna Kivimäki kehuu OSKU ry:n aktiivisuutta globaalikasvatuksen toimintamallien ideoinnissa. Esimerkiksi 100-vuotiaan Suomen kunniaksi järjestetyssä haastekilpailussa ”Vuosisadan rakentajat”, OSKU ja Taksvärkki ideoivat yhdessä keinoja nuorten parempaan osallistamiseen.

Nuoret ovat nyt vaikuttaneet Taksvärkin kautta 50 vuoden ajan. Mutta mihin suuntaan mennään seuraavaksi? Miltä näyttää 100-vuotias Taksvärkki ja 150-vuotias Suomi? Kuten guatemalalainen kotikunnassaan aktiivisena toimiva nuori Betsy Rosales Macá Taksvärkille toteaa ”nuoret eivät ole tulevaisuus, vaan he ovat nykyisyys”. Ei tarvitse odottaa tietyn iän saavuttamista päästäkseen vaikuttamaan, vaan kaikilla on mahdollisuus toimia jo nyt. Taksvärkki on elävä esimerkki siitä, kuinka jo 50 vuotta sitten nuoret päättivät ottaa ohjat omiin käsiinsä. Taksvärkin alkuaikoina vaikuttamassa Taksvärkin kautta olivat esimerkiksi nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen ja kansanedustaja Satu Hassi. 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Taksvärkkikeräysten tavoitteena oli muun muassa tukea siirtomaiden vapautumista.


Tämän vuoden Taksvärkki-kampanjassa kerätään varoja Malawin tyttöjen itsevarmuuden, koulutuksen ja tasa-arvon puolesta. Teini-ikäiset tytöt jättävät usein koulun kesken, sillä vanhemmat painostavat heitä menemään naimisiin. Taksvärkin ja nuorten ryhmien tuella nuoret rohkaistuvat ja heille tarjotaan keinoja ottaa vaikeitakin asioita puheeksi kyläyhteisöissä. Suomessa ammattiin opiskelevat voivat osallistua Taksvärkki-keräykseen esimerkiksi tekemällä päivän töitä tai järjestämällä tempauksen. Oppilaitoksilla ja opiskelijakunnilla on myös mahdollisuus tilata vapaaehtoinen globaalikasvatuksen kouluttaja pitämään työpajaa, jonka teemana voi olla esimerkiksi Malawi, nuorten vaikuttaminen tai lapsen oikeudet.

Mihin juuri sinä haluaisit vaikuttaa? 50-vuotiaan Taksvärkin kunniaksi haastamme sinut lähettämään sosiaalisessa mediassa viestin tulevaisuuden nuorille: miten olet vaikuttanut tai haluaisit vaikuttaa. Käytä #kunminäolinnuori ja #taksvärkki50v. Näin voimme jättää jäljen ja muistaa, mikä meille oli tärkeää vuonna 2017 ja mitä saavutuksia meillä oli vasta edessämme.

Teksti: Nina Miettinen

Keskustelunavaus: Oppilaitokset ja nuorisojärjestöt yhteistyöhön lisäämään nuorten yhteiskunnallista aktiivisuutta

Meitä lähestyy vaalisuma: reilussa puolessatoista vuodessa pidetään presidentinvaalit, maakuntavaalit, eduskuntavaalit ja eurovaalit. Nuorilta löytyy kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin, mutta silti monet jättävät äänestämättä.

Peruskoululla ja toisen asteen koulutuksella on tärkeä rooli nuorten poliittisen tietämyksen opetuksessa, mutta koulun ulkopuolinen nuorten omaehtoinen toiminta antaa mahdollisuuden harjoitella näitä taitoja käytännössä. Oppilaitosten ja nuorisojärjestöjen yhteistyöllä voimme luoda nuorille aitoja vaikuttamismahdollisuuksia, jotka voidaan sisällyttää osaksi opetusta. Nuorisojärjestöjen avulla voimme konkretisoida nuorille politiikan vaihtoehtoja, kiistanalaisia kysymyksiä sekä yhteistyöllä rakentuvia ratkaisumalleja. Järjestöyhteistyö antaa kouluille myös mahdollisuuden luoda nuorille kokemuksia yhteiskunnallisen vaikuttamisen yhteisöllisestä ulottuvuudesta yksilöllisten vaikuttamistapojen lisäksi.

Kriittisin vaihe demokratiataitojen oppimisessa on juuri ennen täysi-ikäisyyttä. Me allekirjoittaneet avaammekin keskustelun, miten toisen asteen koulutuksen demokratiakasvatusta voidaan kehittää lähemmäs nuorten kokemusmaailmaa. Tällä hetkellä lukion yhteiskuntaopetus on usein teoreettista, kun taas ammatillisessa koulutuksessa demokratiataidot jäävät helposti ammatillisten aineiden jalkoihin. Äänestysaktiivisuuden eriytyessä koulutustason ja vanhempien sosioekonomisen aseman mukaan haluamme olla innostamassa kaikkia nuoria vaikuttamaan.

Me allekirjoittaneet näemme, että oppiminen ei lopu koulun ovelle. Toivommekin, että oppilaitokset suhtautuvat myönteisesti vapaa-ajan oppimismahdollisuuksiin, kuten järjestötoimintaan osallistumiseen. Tällä keskustelunavauksella haastamme koulut, oppilaitokset ja virkamiehet etsimään kanssamme uusia, nykyaikaisia tapoja nuorille tutustua politiikkaan ja nuorisojärjestöjen toimintaan.

 

Allekirjoittajat:

Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf

Keskustan Opiskelijaliitto ry

Kokoomuksen Nuorten Liitto ry

Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry

Perussuomalaiset Nuoret ry

Sosiaalidemokraattiset Nuoret ry

Sosiaalidemokraattiset Opiskelijat – SONK ry

Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry

Suomen Keskustanuoret ry

Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry

Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry

Suomen ylioppilaskuntien liitto ry

Svensk Ungdom rf

Valtion nuorisoneuvosto

Vasemmistonuoret ry

BLOGI: Koulukiusatusta valtakunnallinen vaikuttaja

Haluan kirjoituksella tuoda toivoa kaikille niille, joita kiusataan tai on jossakin elämänsä kohdassa kiusattu.

Minua kiusattiin ala-asteella tosi paljon. Olin kuulemma erilainen. Olen kerrannut 2. luokan. Niistä ajoista asti mua kiusattiin, joka paheni vuosi vuodelta. Siirryin neljännellä luokalla pienestä koulusta (noin 40 oppilasta) isompaan kouluun (500 oppilaan koulu), jossa on yhtäkkiä satoja oppilaita. Luulin, että tämä auttaisi siinä, että kiusaaminen loppuisi.

Kiusaaminen kuitenkin jatkui. Opettajat sekä muu henkilökunta siihen yritti puuttua, mutta tuloksetta. Olin itse luovuttamassa moneen kertaan, mutta jostain sain aina voimaa jatkaa. Henkilökunta jaksoi tukea siihen asti, kunnes siirtyisin yläasteelle.

Kuudennella luokalla kuulin Anna Tapion koulusta, joka on sisäoppilaitos. Anna Tapion koulu, joka sijaitsee Aitoon kylässä Pälkäneellä. Kouluun haettiin. Muistan sen päivän kuin eilisen, kun sain tulokset kirjeenä kotiin. Käteni tärisivät ja minua pelotti. Minua jännitti suuresti avata kirjettä. Uskalsin avata kirjeen samalla, kun juttelin serkun kanssa puhelimessa. Tämä kirje johti siihen, että pääsin pois kiusaamisesta.

Olin päässyt kouluun. Oli lähellä ne ilon kyyneleet. Pääsen pois kiusaamisesta, saan itsenäistyä sekä saada eväitä tulevaisuuteen.

Anna Tapion koulun ansioista pääsin pikku hiljalleen jaloilleni. Pääsin toteuttamaan unelmiani. Ryhdyin KiVa-kaveriksi sekä tukioppilaaksi. Halusin auttaa, joka johti myös siihen, että hain Tampereelle sosiaali- ja terveysalalle. Oli päivän selvää, etten halunnut palata Valkeakoskelle. Itse olen kasvanut sisäoppilaitoksessa yläasteeni. Koulun henkilökunta oli mukana arjessamme maanantaista perjantaihin eli he elivät suuren osan viikosta kanssamme. Koko koulu oli perhettä, joista jokainen tuki toisiaan. Me, oppilaat, emme olleet koulun henkilökunnalle koneita, vaan murrosikäisiä nuoria, jotka tarvitsevat ystäviään ja aikuista vierelleen.

Anna Tapion koulun opetuksen lähtökohtana on vielä tänäkin päivänä, perustajan Anna Tapion ajatus: ”Pään, käden ja sydämen sivistyksestä”. Anna Tapion koulun historiassa on liikkunut myös vuosien ajan: ”Itkien tänne tultiin ja itkien täältä lähdetään”. Kun seiskalla tullaan Anna Tapion kouluun itketään koti-ikävästä, mutta kun ysillä lähetään pois niin ei haluta lähteä, koska ystävistä ja henkilökunnasta on tullut tärkeää. Ollaan eletty tiiviisti.

En osannut hymyillä, oikeasti. Sisäoppilaitos (Anna Tapion koulu) antoi minulle sen mitä tarvitsin, suuren tuen. He kuuntelivat ja saivat minut jaloilleni. Pikku hiljaa sain elämäni kuntoon, kun ystävät ja henkilökunta kuuntelivat minua. Aluksi pidin kaiken sisälläni, mutta tajusin, että minuun sattuu. Tämän jälkeen pystyin hymyilemään, uskoa tulevaisuuteeni, uskallan jopa unelmoida.

Opiskelut Tampereella alkoi 2015.

Tredu antoi mahdollisuudet jo heti alkuunsa osallistua opiskelijakuntatoimintaan. Lähdin mukaan välittömästi. Ensimmäisenä vuonna olin opiskelijakunnan varapuheenjohtaja. Liityin samana lukuvuonna sen aikaiseen Tampereen ammattiopiston opiskelijayhdistykseen TaQ ry:n. Yhdistyksen nimi muuttui 12.6.2017, Tampereen seudun ammattiopiston opiskelijayhdistys TreQ ry.

Elokuussa 2016 kuulin surullisen päätöksen Puolustusvoimien kutsunnoissa. Sain C-paperit (terveydentilan perusteella vapautettu rauhan aikana). Tämä oli minulle todella kova paikka, koska olen halunnut mennä armeijaan.

Marraskuussa 2016 päätin lähteä TreQ ry:n edustajana edustamaan yli 8000 opiskelijaa Turkuun Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry liittokokoukseen kahden kaverin kanssa. Harkitsin suuresti lähteä ehdolle OSKU ry liittohallitukseen. Epäröin sitä silloin suuresti. Kuitenkin mua kannustettiin suuresti lähtemään mukaan. Lähdin ehdolle. Minua pelotti, koska se oli unelmani.

Haluan auttaa muita. Haluan auttaa lapsia ja nuoria. Haluan antaa heille tukeni ja apuni.

Tulosten tullessa julki, meinasi tulla ilon suuret kyyneleet. Olin saavuttanut unelmani. Pääsen vaikuttamaan johonkin sellaiseen asiaan, joka on minulle todella tärkeä. Olemme OSKU ry:ssä kuin yksi perhe, jossa jokainen saa jakaa omat kuulumiset, jotka jokainen meistä haluaa kuulla. Siellä tuetaan juuri silloin sitä eniten tarvitaan.

Osku ry:ssä pystymme vaikuttamaan, että opiskelijoiden olisi parempi opiskella itselleen ammatti. Päätöksiimme vaikuttavat eniten se mitä kuulemme kaikilta opiskelijoilta. OSKU ry:ssä hallitus tekee itse päätökset eli opiskelijat päättävät asioista. Ne mitä kuulemme ns. kentällä viemme muun hallituksen kuultavaksi. Jokainen asia ja opiskelija auttaa meitä tekemän päätökset asiaan. Jos opiskelija haluaa parantaa jotain opiskeluissa, me yritämme parhaamme, että se muuttuu. Yksi mikä tulee muuttumaan on arvosteluasteikko, joka on tällä hetkellä 1-3. Se muuttuu takaisin 1-5.

Toimikauteni alussa, tammikuussa 2017, en ollut vielä niin hyvin politiikassa mukana kuin nyt. Nyt tiedän hyvin opiskelijoihin liittyvistä asioista.

Turun reissusta parin päivän jälkeen saavutin toisen ison unelmani. Minut valittiin Tampereen seudun ammattiopiston opiskelijayhdistyksen v. 2017 puheenjohtajaksi. Pääsin edustamaan Tredun johtoryhmiin yli 8000 opiskelijaa.

Itse tällä hetkellä toimin Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry:n hallituksen varsinaisena jäsenenä, oman toimipisteen opiskelijakunnan puheenjohtajana, Tampereen seudun ammattiopiston opiskelijayhdistyksen TreQ ry puheenjohtajana, valmentajana Valkeakosken uimaseurassa sekä olen Sääksmäen seurakunnassa ohjaajana sekä myös sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa neuvottelukunnassa sekä sora-toimikunnassa.

Pääsin aloittamaan sijaisuuksien tekemisen helmikuussa 2017 KVPS Tukena Oy, jossa olen tykännyt työskennellä. Sain koko kesäksi töitä, joka oli aivan mahtavaa. Sain oman paikan KVPS Tukena Oy:llä.

Toimin Valkeakosken uimaseurassa valmentajana. En ole katunut päiväkään sitä, että rupesin valmentajaksi. Viihdyn veden lähellä, se helpottaa mun stressiä. Olen itse harrastanut uintia samassa uimaseurassa.

Sääksmäen seurakunta on myös sellainen paikka, josta on tullut minulle todella tärkeä. En olisi kesäkuussa 2014 uskonut, että mitä seuraavat kolme vuotta voivat tuoda tullessaan. Olen tällä hetkellä ohjaajana, jolla on aivan mahtavia ja arvokkaita muistoja sekä suuri joukko ystäviä, joista on tullut todella läheisiä.

Olin työharjoittelussa keväällä 2017 Valkeakosken terveyskeskuksen päiväkeskuksessa. Tämä paikka on saanut oikeat työntekijät. He kannustivat minua todella paljon. He olivat mukavia opiskelijaa kohtaan.

Kesäkuussa 2017 koin sen, mistä meinasi tulla ilon kyyneleet. Olin rippileirillä ohjaajana. En voinut uskoa ensiksi sitä todeksi. Tästä leiristä tuli minulle paras rippileiri, jolla olen ollut isosena tai ohjaajana. Tämä oli kuitenkin neljäs rippileiri, jolla olin töissä.

Kesällä 2017 lähdin vielä mukaan Suomen Punaisen Ristin toimintaan. Liityin jäseneksi tähän mahtavaan joukkoon, joka auttaa eniten apua tarvitsevia ihmisiä ympäri maailmaa. Yksi unelmani on, että pääsen itse ulkomaille katastrofipaikalle auttamaan eniten apua tarvitsevia.

Tällä hetkellä olen oikeasti onnellinen elämääni, vaikka kiusaaminen on menneisyydessä. Mulle on annettu neuvoksi, että ”Niko, yritä päästää menneisyydestä irti”. Voin itse sanoa, että se ei ole helppoa, mutta se onnistuu, kun jaksaa uskoa itseensä ja siihen mitä haluaa elämältään. Menneisyyttään ei saa unohtaa eikä pidä unohtaa, mutta siitä on uskallettava päästää irti. Ystävät ja muut läheiset ovat sinua varten. Haluan tunnustaa, että en itse ole vielä kokonaan päässyt kiusaamisesta yli, mutta minulla on tukena perhe, sukulaiset, ystävät ja kaverit, OSKU ry, Anna Tapion koulu, Sääksmäen seurakunta, Valkeakosken uimaseura sekä TreQ ry.

Kiusaaminen on edelleen menneisyydessäni.

Uskalla olla oma itsesi ja uskalla puhua perheellesi tai ystävillesi. Jokaisella on joku jolle puhua. Toivon, että kirjoitus auttaa kiusattuja jatkamaan elämäänsä sekä että kiusatut eivät koskaan ole yksin, vaikka se välillä siltä tuntuisi. Jos haluat lähteä johonkin mukaan, se saattaa auttaa sinua positiivisesti. En olisi itse uskonut keväällä 2012, että istun OSKU ry:n hallituksessa v. 2017.

Minulle on sanottu peruskoulun loputtua:

” Jokainen ero on pieni kuolema, on joku jossain sanonut. Siltä se ehkä tuntuu, mutta ei ole uuden alkua ilman, että jotakin päättyy. ”

Tämä lause on sanottu sen takia, että olin todella surullinen Anna Tapion koulun loppumiseen, mutta voin sanoa, että pitää juuri paikkansa.

Uskokaa unelmiinne ja antakaa toivon elää. ”Kysyvä ei tieltä eksy, joten asenne ratkaisee, autetaan ja muututaan yhdessä.”

Haluan kiittää seuraavia ihmisiä ja tahoja:

Perhe ja suku
Ystävät ja kaverit
Anna Tapion koulu
Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU ry
TreQ ry
Sääksmäen seurakunta
Valkeakosken uimaseura
KVPS Tukena Oy
Suomen Punainen Risti
Valkeakosken terveyskeskuksen päiväkeskus
Muita läheisiä ja tärkeitä ihmisiä

Teksti: Niko Suokas
Kirjoittaja on OSKUn hallituksen jäsen.